Huhtikuun 15. päivän aamuna Luckan Helsingforsissa järjestettiin seminaari, jossa käsiteltiin aiemmin hieman laiminlyötyä, mutta erittäin ajankohtaista ja yhä näkyvämpää aihetta: kansainvälisten työntekijöiden hyväksikäyttöä Suomen työpaikoilla. Aamupäivän ohjelmassa pyrittiin murtamaan illuusio siitä, että hyväksikäyttö on ongelma, josta meidän ei tarvitse huolehtia suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan turvallisessa turvapaikassa. Seminaari keräsi ennätysyleisön, kun viisi aihepiirin asiantuntijaa tarkasteli päivän teemaa oman uransa näkökulmasta, olipa kyse sitten lainsäädännöstä, journalismista tai akateemisesta työstä. Yli 80 ihmistä, mukaan lukien yhteistyökumppanit, sidosryhmät ja JobBuddies-ohjelman osallistujat, liittyi kuuntelemaan huikeaa puhujajoukkoamme, joka loppua kohden kokoontui yhteen tiiviiseen paneelikeskusteluun aiheesta.
Veronica Hertzberg ja Julia Qesteri projektiryhmästä avasi seminaarin kertomalla lyhyesti itse JobBuddies-ohjelman viimeisimmästä kehityksestä, minkä jälkeen kollega ja neuvonantaja kertoi Luckan Integrationin kokemuksista hyväksikäyttötapausten käsittelystä ohjaustyössä. Byoma Tamrakar. Viime vuosina Luckan Integration on saanut yhä useampia hyväksikäyttötapauksia sekä työpaikoilla että korkea-asteen koulutuksessa. Yli 200 ihmistä on hakenut Luckanilta apua tällaisissa tilanteissa, yleensä ryhmissä. Asiakastyössä on tehty yhteistyötä myös muiden järjestöjen kanssa, kuten seuraavien tahojen kanssa Rikosuhripäivystys Suomessa (RIKU).
Ensimmäisenä vierailevista puhujista oli tutkiva journalisti klo Helsingin Sanomat ja 2025 Finlandia-palkinto vastaanottaja Paavo Teittinen, joka pohti työtään hyväksikäyttötapausten paljastamiseksi Suomessa. Kansalaisyhteiskunnan passiivisuus ongelmia kohtaan yllätti hänet. Hän kertoi esimerkkinä hiljattain käyttöön otetusta reilun marjan sertifioinnista, jonka tarkoituksena on varmistaa luonnonmarjoja poimivien kausityöntekijöiden oikeudenmukaiset työolot. Mikään suuri päivittäistavaraketju ei ole tähän mennessä ottanut sertifiointia käyttöön. Teittinen huomautti myös, että laajamittaisempi maahanmuutto maista, joihin liittyy korkeampi hyväksikäyttöriski, tekee samat ryhmät haavoittuvammiksi Suomeen saavuttuaan. Lopuksi hän totesi, että hyväksikäyttö on jo nyt yleistä ja siihen pitäisi puuttua järjestelmällisesti ennen kuin asia kasvaa liian suureksi.
Toinen puhuja oli vanhempi neuvonantaja Pia Marttila jonka on tehnyt Rikosuhripäivystys Suomessa (RIKU), joka kertoi keskeisistä haasteista työvoiman hyväksikäytön torjunnassa Suomessa ja siitä, miten RIKU toimii uhrien auttamiseksi. Joitakin keskeisiä haasteita ovat edelleen se, että rikoksia voi olla vaikea tunnistaa, ne saatetaan hylätä pelkkinä työriitoina ja että vakavista tapauksista nostetaan syytteitä vain lievinä. Tärkeä ote Marttilan puheenvuorosta oli se, että oikeudenmukaisuus viivästynyt on usein oikeutta kielletty. Koska tapauksia on vaikeampi todistaa jälkikäteen, vanhentumisaika voi vanhentua, ja uhreille aiheutuvia käytännön seurauksia voi olla vaikea korjata vielä pitkään tapahtumien jälkeen. Marttila korosti, että yksi uhri, joka saa apua, rohkaisee muita puhumaan, kun taas eristäminen, riippuvuus työnantajasta ja tunne siitä, ettei mitään tehdä, voi johtaa hyväksikäytetyn vaikenemisen noidankehään. Myönteiseen sävyyn päätyen Marttila mainitsi viimeaikaisia konkreettisia parannuksia, kuten tietoisuuden lisääntyminen ongelmasta, ennaltaehkäisyyn osallistuvien instituutioiden lisääntyminen ja hyväksikäyttöön perustuvan oleskeluluvan käyttöönotto.
Aamu jatkui Venla Roth, käytännön professori Turun yliopisto, jossa keskustellaan aiheesta erityisesti kansainvälisten opiskelijoiden näkökulmasta. Hän totesi, että väärät odotukset ennen maahan saapumista, vaikeudet tulla taloudellisesti toimeen opintojen aikana Suomessa ja haasteet löytää työtä valmistumisen jälkeen ovat tekijöitä, jotka altistavat opiskelijat suuremmalle hyväksikäyttöriskille. Roth huomautti näiden ongelmien kielteisistä seurauksista Suomen imagolle ulkomailla, erityisesti opiskelijoiden keskuudessa. Hän kehotti päättäjiä palauttamaan Suomen maineen kansainvälisesti ja myös varmistamaan, että Suomi on turvallinen paikka kaikille.
Seuraavaksi oli vuorossa Mikko Sipilä, Vanhempi erikoistunut syyttäjä, jonka vastuualueena on Ihmiskauppa (THB) -tapaukset, joka toi syyttäjän näkökulman tähän rikosryhmään Suomen oikeusjärjestelmässä. Sipilä pahoitteli, että jopa oikeusjärjestelmän ammattilaisten tietämys THB-tapauksista on puutteellista, ja kertoi, että yli 60:n TBH-tapauksiin erikoistuneen tai niistä kiinnostuneen syyttäjän ryhmä tekee yhteistyötä jakamalla keskenään tietoa lainsäädännöstä, tapauksista ja tuomioista tietoisuuden lisäämiseksi ja oikeusprosessien parantamiseksi. Sipilä yhtyi Marttilan näkemykseen siitä, että THB-tapausten syytteeseenpanon suurimpana esteenä on todisteiden vähäisyys ja uhrien kyvyttömyys tai haluttomuus puhua laittomasta käytöksestä.
Lopuksi, parlamentin jäsen Eva Biaudet kiteytti aamupäivän teeman puheessaan ja julisti, että Suomella on väärä identiteetti olla maa, jossa työn hyväksikäyttöä ei esiinny. Hän totesi, että päättäjien keskustelu on viime vuosina siirtynyt siihen, että ollaan huolissaan salakuljetuksesta sinänsä ilmiönä sen sijaan, että oltaisiin huolissaan mainitun ihmiskaupan uhreista. Hän vakuutti, että on asenteistamme kiinni, nähdäänkö maassamme hyväksikäytetyt ihmiset rikoksen uhreina vai sen sijaan ansaitsevana kohteluna. Kaiken kaikkiaan hän sanoi, että työn hyväksikäyttö on sama ilmiö kaikkialla maailmassa, ja se löytää aina tiensä takaisin yhteiskuntaan, jos sille annetaan suotuisat olosuhteet.
Puheenvuorojen jälkeen järjestettiin puhujien välinen paneelikeskustelu, jossa yleisö esitti useita mielenkiintoisia kysymyksiä. Paneelissa käsiteltiin muun muassa sitä, mitä seuraavaksi voitaisiin tehdä työnteon hyväksikäytön ehkäisemiseksi. Oltiin yhtä mieltä siitä, että “poissa silmistä, poissa mielestä” -mentaliteetista on päästävä eroon ja että rikoksentekijöiden rangaistusten tulisi olla ankarampia.
Seminaari osoitti, että on tarpeen luopua haitallisista stereotypioista, joiden mukaan Suomi on kaiken hyväksikäytön yläpuolella oleva maa, turvallinen alue, jossa varotoimia ei tarvita. Sen sijaan ongelman torjumiseksi määrättiin yhdistelmä toimenpiteitä: yhteiskunnallisen tietoisuuden lisääminen ja syventäminen ongelmista, uhrien kynnyksen madaltaminen puhumaan ja tiukemmat toimenpiteet vallitsevasta tilanteesta hyötyviä tahoja vastaan. Tärkeä aloite näiden tavoitteiden saavuttamiseksi on itse seminaari, joka kokosi tutkijoita, lainsäätäjiä, toimittajia, kansalaisjärjestöjä ja virkamiehiä saman pöydän ääreen käymään erittäin hedelmällistä keskustelua haasteista. Jatkukoon yhteistyö aktiivisena tulevina vuosina.